Hyvinvointia taiteesta 2. Väri ja musiikki

Keskiajalla sveitsiläissyntyinen lääkäri Paracelsus esitteli värien ja musiikin käytön parantamisessa. Paracelsus ylisti myös mielikuvituksen merkitystä: "Se joka on syntynyt mielikuvitukseen, löytää luonnon kätketyt voimat. Niiden tähtien lisäksi, jotka on asetettu paikoilleen, on olemassa vielä yksi - mielikuvitus - joka synnyttää uuden tähden ja uuden taivaan." Taiteilijana, joka käyttää värejä ja mielikuvitusta, halusin tietää enemmän tästä lääkäristä. Wikipediasta ja Arno Forsiuksen artikkelista sain apua.

Paracelsus (1493–1541) oli sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi ja okkultisti. Hänen nimensä oli alun perin Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim, mutta hän otti Para-Celsus -nimen roomalaisen parantajan Celsuksen mukaan. Paracelsus syntyi Sveitsissä lääkärin poikana, kasvoi Itävallassa, opiskeli  lääketiedettä Wienissä ja Ferraran yliopistossa ja matkusteli itämailla etsimässä kuuluisia alkemisteja. Matkoillaan hän oppi muun muassa poikkeavan tavan hoitaa haavoja: hän ei uskonut kiehuvan veteen eikä amputaatioon haavatulehduksen leviämisen estäjänä, vaan sen sijaan suosi hyvää hygieniaa ja uskoi haavojen parantuvan usein itsestään. Paracelsukselle myönnettiin oppineisuudestaan lääketieteen tohtoriarvo ja nimitettiin Baselin kaupunginlääkäriksi vuonna 1527. Paracelsus joutui pian riitoihin paikallisten lääkäreiden ja apteekkareiden kanssa sekä paljasti näiden tietämättömyyden, mahtipontisuuden ja ahneuden.

Paracelsuksen parannusmenetelmät eivät perustu koululääketieteeseen vaan kansan tietoon, ja hän on kokeillut yrttejä ja menetelmiä itseensä varmistaakseen niiden tehon. Monet hänen metodinsa muistuttavat nykyaikaisia, vaihtoehtoisia hoitomuotoja.

Mitä minä olen oppinut Paracelsukselta hyvinvoinnista ja terveydestä:

1. Kuuntele musiikkia ja käytä mielikuvitusta enemmän. Katso kauniita kuvia ja maalauksia.
2. Joka päivä käy luonnossa, kävele vaikkapa metsässä tai puistossa. Ihannoi auringon laskuja ja nousuja, kuuntele luonnon ääniä, koska se vapautuu arjen kiireestä ja huolista, siis stressistä.

Paracelsus korosti luonnon parantavaa voimaa. Luonto on makrokosmos ja ihminen on mikrokosmos. Jos ihmisessä on harmonia ja sisäinen tasapaino, hän on terve.

3. Syö luonnollista ruokaa ja syö kohtuullisesti.  Juo runsaasti nesteitä mm. mehuja ja yrttiteetä.

Paracelsus piti suuressa arvossa yrttejä ja niistä valmistettuja lääkkeitä. "Kaikki niityt ja nurmikot, kaikki vuoret ja mäet ovat apteekkeja". "Jumala on antanut voimansa kasveille, pannut sen kiveen, kätkenyt sen siemeniin, niistä meidän on se otettava ja etsittävä". Paras elämän jatkamiskeino oli, että nautti kohtuullisesti sellaisista ravintoaineista valmistettua ruokaa, joista oli puhdistettu pois kaikki likaisuus ja jäteaineet.

4. Ole järkevä, älä syö apteekin kaikkia mahdollisia lääkkeitä.

Paracelsuksen käsityksen mukaan vanhan ajan hyvä lääketiede oli ajautunut rappioon. Monet lääkärit olivat opiskelleet niin paljon, että oppi oli vienyt heiltä järkevän harkinnan ("talonpoikaisjärjen"). Paracelsus oppi, että elämä (terveys ja sairaus) on prosessi. Taudin hoitoon täytyy tutkia koko prosessia, milloin tauti alkoi ja mitä meni pieleen eikä katsella vain oireita ja syödä lääkkeitä.

5. Lääketiede ei ole vain tiede, se on myös taidetta.

Lääketiede oli saatettava takaisin aikaisempaan ylistettävään tilaansa. Paracelsus oli myös vakuuttunut siitä, että oikeata tietoa luonnosta ei ollut saatavissa kouluista tai yliopistoista, vaan menemällä luontoon ja niiden luokse, jotka olivat sen kanssa tekemisissä. Paracelsus opetti panteistista lääketiedettä: kaikki on yhteydessä keskenään, ja lääkärin tehtävänä oli päästä selville tästä yhteydestä. Hän on myös sanonut: "Lääketiede ei ole vain tiede, se on myös taidetta."

6. Käytä omaa henkistä voimaa – meditoi ja rukoile!

Paracelsuksen oppien mukaan ihmiset saattoivat ymmärtää luonnossa vallitsevia henkiä ja saada ne hallintaansa mietiskelyn, luonnon taikavoimien ja uudistuneen kemian avulla. Lääketiede tarjosi mahdollisuuden ymmärtää olemista henkisenä ilmiönä ja parantamisen puolestaan tuli olla henkistä ja kokonaisvaltaista, ottaen huomioon ruumiillisen ja henkisen keskinäisen yhteyden.

7. Usko ihmeisiin ja luonnon parantavaan salattuun voimaan

Paracelsus korosti, että kaiken lääketieteen tulee perustua havaintoihin, ei auktoriteettiuskoon. Paracelsus kirjoitti: "Yliopistot eivät opeta kaikkia asioita, siksi lääkärin on löydettävä vanhoja naisia, mustalaisia, taikureita, vaeltavia heimoja, vanhoja rosvoja, ja muita lainsuojattomia, ja otettava niiltä oppitunteja." Matkoillaan Paracelsus etsi aina käytännön alkemian oppineita harrastajia, ei pelkästään löytääkseen parhaat keinot lääkehoitoon, vaan löytääkseen myös luonnon salatut voimat.

8. Lääkärin luonne ja kyky rakastaa toisia, myös potilaitaan, on tärkeä.

Paracelsus uskoi hyveellisyyteen. Rakkaus oli parannustaidon perusta.  Jumala oli päälääkäri ja oikea lääkärintaito tuli häneltä. Lääkärit ja lääkkeet olivat ainoastaan välineitä, jotka eivät pystyneet saamaan aikaan mitään, jollei sairaan parantuminen ollut Jumalan tahto. Vain vilpitön, jumalaapelkäävä ja epäitsekäs ihminen voi olla hyvä lääkäri. Kansaa hoitavista lääkäreistä parhaat olivat Paracelsuksen mukaan ne, jotka aiheuttivat vähiten vahinkoa. Paracelsus opetti, että lääkärin ensimmäinen velvollisuus oli osoittaa rakkautta potilaita kohtaan: "Jos rakkautemme on voimakas, silloin oppimme tuottaa runsaan hedelmän; mutta jos se on heikko, silloin hedelmä jää kitukasvuiseksi."

9. Vihan tilalle hyvyys.  Nyt heti anna anteeksi kaikille ja itsellekin, koska kysymys Sinun terveydestä!

Paracelsuksen mukaan ruumis ja sielu olivat mitä läheisessä yhteydessä toisiinsa. Tapauksissa, jolloin ei mistään lääkkeistä ollut apua, saattoi sellaisten henkilöiden harjoittama käsittely, joilla oli magneettisia voimia, tehdä ihmeitä. Useimmilla ihmisillä oli ainakin joku vihollinen, joka toivoi heille kaikkea pahaa, tai saattoi vihata heitä henkeen ja vereen saakka. Ja pahat toivomukset voivat jopa surmatakin kohteensa. Mutta vihaa ei käynyt torjuminen vihalla vaan hyvyydellä: "Asetun puolustusasemaan vaipumalla sen rauhoittavan ajatuksen valtaan, etten koskaan tee ainoallekaan olennolle mitään pahaa. Tämä lempeys ja hyvyys saattaa kaiken minuun kohdistuvan kateuden, kaiken vihan voimattomaksi. Hurskaus ja hyvyys ovat voimakkaimmat keinot myös sitä mustaa magiaa vastaan, jota joku toinen voi minuun kohdistaa."

10. Jos käytät lääkkeitä, muista lääkeaineiden tarkkaa annostusta

Paracelsusta pidetään myös toksikologian isänä. Häntä syytettiin potilaiden myrkyttämisestä hänen hoitaessaan kuppapotilaitaan elohopealla. Tällöin Paracelsus vasta-argumentoi kuuluisalla määritelmällään, jonka mukaan "annos tekee myrkyn". Hän viittasi siihen tosiasiaan, että pienessä määrin hyödylliset aineet voivat olla liiallisina annoksina vaarallisia. Paracelsus ymmärsikin ensimmäisenä lääkkeiden terapeuttisen alueen merkityksen. Siksi hän vaatikin lääkeaineiden tarkkaa annostusta juuri niiden yliannostuksen vaarallisuuden vuoksi.

11. Lumelääke, erilaiset symbolit, amuletit ja USKO niihin auttaa

Uskomisen merkitys vaikutusten tehostajana (lumelääke tai Plasebo-efekti) oli Paracelsukselle tuttu ilmiö. Englanniksi käännetyssä kirjassa "Archidoxes of Magic" hän kirjoittaa, että erilaiset amuletit, rohdot jne. olivat turhia mikäli niiden tehoon ei uskota. Esimerkkeinä hän käytti mm. ruton leviämistä kaupungista toiseen ja sankarillisia sotilaita. Hänen mukaansa rutto levisi kaupungista toiseen enemmän sen visuaalisten vaikutusten kuin esim. saastuneen ilman vuoksi. Puolestaan sotilaat, jotka kantoivat mukanaan erilaisia onnea tai rohkeutta antavia amuletteja, tai vastaavasti sellaiset, jotka eivät pelänneet taistelua ja vihollista, selvisivät urallaan kauemmin hengissä kuin sellaiset, jotka pelkäävät. Hänen mukaansa taistelukentän melskeessä jo pelko yksistään saattoi tappaa heikkomielisen.

Mika Waltari, minun suomalainen lempikirjailija, kirjoitti näytelmän ”Paracelsus Baselissa”. Näytelmän henkilöt ovat suurimmaksi osaksi historiallisia, ja myös monet sen tapahtumat perustuvat tutkittuun historiaan. Näytelmän oli tarkoitus valmistua Paracelsuksen 400-vuotismuistojuhlaan 1941, mutta se viivästyi sodan syttymisen vuoksi ja sai ensi-iltansa vasta maaliskuussa 1943 Suomen Kansallisteattesissa. Waltarin kiinnostus Paracelsukseen juontui jo 1920-luvulta, jolloin hän oli käynyt keskusteluja sielunkuolemattomuudesta ja  paranormaaleista ilmiöistä.

Maalaukseni ”Vetten valssi” kuvaa luonnon parantavaa voimaa. 

Samanniminen Ville Kalevan musiikkikappale inspiroi minua ja maalasin tämän taulun. Vetten Valssi on viides kappale Ville Kalevan EP:ltä Perhosten Fantasia (2013). Musiikkilevy voi tilata

Kuva:  Vetten valssi , akryyli, 100x80 cm, 2013