Yhden taulun tarina - Kirkko lumipyryssä

Kun katsoin Tarja Boströmin valokuvaa ”Kirkko lumipyryssä” ajattelin: Ovatko hänellä tekniset vehkeet niin hyviä, oliko hän usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai onko hänellä niin hyvä taiteilijan silmä, että hän näkee jotakin mikä toisilta menee ohi?

Spectra-taideyhdistyksen kesänäyttelyssä on esillä tämä valokuva kehyksineen. Tarja kertoi, että valokuva on otettu vuonna 2011, mutta näyttelyyn laitettu vasta tänä vuonna. Kuvassa on Kristiinankaupungin uusi kirkko, joka oli rakennettu vuonna 1897. Se on punatiilinen ja sen torni on 47 metriä korkea.  Kirkko on tehty Jac. Ahrenbergin piirustusten mukaan. Johan Jacob Ahrenberg oli arkkitehti, taidemaalari ja kirjailija.  Hän edusti vakaata klassista akateemista perinnettä. Arkkitehtuurissa Ahrenberg kannatti C. L. Engelin klassismia ja siihen perustuvaa uusrenessanssia. Hän toimi myös Suomen näyttelykomitean johtajana Pariisin maailmannäyttelyssä 1878 ja vuoden 1882 Moskovan näyttelyssä hän oli Suomen osaston pääarkkitehtina.

Mikä Tarjan kuvassa minua kosketti? – Kirkon katon reunoilla oleva lumen huippuvalo. Se on niin ihmeellisesti kaunis, että epäilin Tarjaa kuvan käsittelystä ja viivojen piirtämisestä. Huomasin, etten minä ollut ainoa skeptikko, kun Tarja joutui näyttelyssä selittämään kuvan alkuperää. Hän jopa laittoi alkuperäisen version kirkon kuvasta seinälle taulun viereen. Tarja kirjoitti kirjeessä: ”Ettei tarvitse miettiä onko kuva photoshopattu. Ei ole. Ainoastaan muunnettu sepiaksi ja tarkennettu kuten kaikki kuvat nykyään. Eli sallittu tekniikka kaikissa kilpailuissa.”

Jotkut sanovat, että kyky nähdä kauneutta ympärillään on lahja. Minä uskon siihen, että tätä kykyä voidaan kehittää mm. käymällä näyttelyissä ja katsomalla taidetta.

Kuva:  Natalia Kaleva ihmettelemässä ihanaa valokuvaa...tai…luontoa.